Suonikohjujen geenitausta selkeni
Tunnistetuista geenivarianteista yli puolet (29) oli uusia havaintoja, eli niitä ei ollut aiemmin yhdistetty suonikohjuihin. Uusien löydösten joukossa oli myös lääketieteellisesti erityisen mielenkiintoisia havaintoja.
Suonikohjut ovat tyypillisesti sääriin ja pohkeisiin ilmestyvä laskimovajaatoiminnan ilmentymä, joista jopa 30 % naisista kärsii jossain elämänsä vaiheessa.
Nyt julkaistun tutkimuksen päätavoitteena oli saada lisätietoa suonikohjujen kehittymiseen johtavista biologisista mekanismeista genomitutkimuksen menetelmin. Helsingin yliopiston tutkijoiden Communications Biology -tiedejulkaisussa julkaistut tulokset perustuvat yli 218 000 suomalaisen biopankkinäytteen luovuttajan FinnGen-aineistoon.
Suomalaisille tyypilliset suoja- ja riskitekijät auttavat ymmärtämään taudin biologista taustaa
Erityisen mielenkiintoisena havaintona tutkijat pitivät GJD3-geenistä löytynyttä, suonikohjuilta suojaavaa geenivarianttia, joka on Suomessa lähes 70-kertaa yleisempi kuin muualla maailmassa.
GJD3-geeni kuuluu niin kutsuttuun konneksiinigeeniperheeseen. Konneksiinit muodostavat solujen välille aukkoliitoksia, joiden kautta pienet metaboliitit ja ionit pääsevät kulkemaan solusta toiseen. Nyt tunnistettu geenimutaatio vaikuttaa kyseisen konneksiinin normaaliin rakenteeseen ja toimintaan.
– Tämän geenimuodon kantajilla oli noin 38 % pienempi riski saada suonikohjuja kuin väestöllä keskimäärin. Aukkoliitoksia on useita tyyppejä ja monet niistä osallistuvat veren hyytymiseen. GJD3-geenimuodon aiheuttama rakenteellinen muutos aukkoliitokseen voisi olla suojaavan vaikutuksen taustalla, sanoo tutkimuksen toteuttanut väitöskirjatutkija Pyry Helkkula Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista FIMMistä.
Toinen suomalaisessa väestössä merkittävä löytö tehtiin solujen kasvuun ja erikoistumiseen vaikuttavaa kasvutekijää tuottavasta TGF-beta-geenistä. Kyseisen geenin normaalia toimintaa häiritsevän geenimuodon havaittiin kaksinkertaistavan suonikohjujen riskin. Aiemman tutkimustiedon valossa voidaan olettaa, että TGF-beta vaikuttaa verisuonten sileiden lihassolujen pintarakenteisiin ja tätä kautta suonikohjualttiuteen.
Suonikohjut ovat naisilla huomattavasti miehiä yleisempiä. Osa nyt tunnistetuista riskitekijöistä voi osittain selittää tätä ilmiötä. Suurin osa tutkimuksessa löydetyistä geneettisistä riskitekijöistä oli kuitenkin molemmille sukupuolille yhteisiä.
Uusi tietämys tautimekanismeista voi auttaa tunnistamaan molekyylejä, joihin hoitomenetelmien kehittämiseen keskittyvä tutkimus kannattaa kohdentaa. Uusien lääkehoitojen kehittämisen kannalta sairastumisriskiä pienentävät geenivariantit ovat erityisen mielenkiintoisia.
– Tuloksemme osoittivat myös, että GJD3-variantti ei lisännyt minkään muun sairauden riskiä. Siksikin se vaikuttaa erittäin potentiaaliselta kohteelta uuden lääkkeen kehittämiseksi suonikohjujen hoitoon, sanoo tutkimuksesta vastannut ryhmänjohtaja Taru Tukiainen FIMMistä.
Alkuperäinen julkaisu:
Genome-wide association study of varicose veins identifies a protective missense variant in GJD3 enriched in the Finnish population. Pyry Helkkula, Shabbeer Hassan, Elmo Saarentaus et al. Communications Biology (2023), DOI: 10.1038/s42003-022-04285-w
Lue lisää:
Pyry Helkkulan englanninkielinen blog-teksti Nature Portfolio Health Community -sivustolla
Lisätietoja:
Ryhmänjohtaja Taru Tukiainen
Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), HiLIFE, Helsingin yliopisto
puh. 0400-911982