Lainsäädäntö

Suomalaista terveyslainsäädäntöä on ajan myötä kehitetty tukemaan tutkimusta ja varmistamaan tietosuojan toteutuminen ja osallistujien tiedonsaantioikeudet. FinnGenin tutkimus on mahdollista Suomen sallivan lainsäädännön, kuten biopankkilain, ansiosta. Biopankkilaki mahdollistaa näytteiden laajan mutta vastuullisen tutkimuskäytön.

Biopankkilaki


Biopankkilaki (688/2012) tuli voimaan 1. syyskuuta 2013. Lain tavoitteena on tukea tutkimusta, jossa hyödynnetään ihmisiltä otettuja biologisia näytteitä, edistää avoimuutta näiden näytteiden käytössä sekä turvata yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden suoja näiden näytteiden käsittelyssä.  

Biopankkilakia muutettiin vuonna 2023, jotta henkilötietojen käsittelyn perusteet olisivat yhdenmukaiset muun tutkimuslainsäädännön kanssa ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukaiset. Muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 2024. Sitä ei sovelleta näytteisiin, jotka on otettu ennen muutosten voimaantuloa. 

Linkki biobankkilakiin

Linkki lakiin biopankkilain muuttamisesta (2023)

 

Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen Suomen laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (ns. toisiolakin) (552/2019) on ollut voimassa vuodesta 2019 alkaen. Lakia sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa kerättyihin tietoihin, ja sillä säännellään tietojen toissijaista käyttöä tieteelliseen tutkimukseen, innovointiin ja kehittämiseen sekä muuhun toimintaan.

 Sosiaali- ja terveystietojen luvitus on keskitetty sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomaiselle Findatalle, joka myöntää lupia sosiaali- ja terveystietojen toissijaiseen käyttöön. Findata tekee myös yhteistyötä rekisterinpitäjien kanssa tutkimusaineiston keräämiseksi ja tarjoaa suojatun analyysialustan, jota voi käyttää etänä. Yksilötason pseudonymisoidut tiedot ovat käytettävissä sekä akateemisten että teollisuuden tutkijoiden tieteelliseen tutkimukseen, kun taas anonyymejä yhteenvetoja tiedoista voidaan käyttää laajempiin tarkoituksiin.